torstai 9. helmikuuta 2017

Taas meni huonosti

Viiltelin taas tossa edellispäivänä illalla. En saanut sitä verenvuotoa loppumaan, joten oli pakko kertoa ohjaajille. Ohjaajat oli mulle tosi vittumaisia. Vaikka olis varmaan pitänyt tikata, kukaan ei halunnut lähtee päivystykseen. Kukaan ei jutellut mun kanssa tai kysellyt mitään. Kaiken lisäks jouduin nukkuu valvonnan alla, mikä ei ollut kivaa. Olin niin vihanen kaikkien ohjaajien vittuiluille, että protestiksi nukuin lattialla ilman patjaa.

Seuraavana päivänä huonosti nukutun yön jälkeen olin edelleenkin vihainen kaikille. Onneks sitten tän laitoksen johtaja tuli kyselemään mun vointia ja se oli eka joka osas jutella asiasta järkevästi ja asiallisesti. Se kuunteli mun murheet ja sano kaikki oikeat sanat. Mun pitäis kiittää sitä, koska just sitä mä tarvitsin siinä kohtaa. Tänään en ehtinyt sanoa kiitosta, koska sillä oli kiireitä ja se lähti aikasin töistä, mutta koitan huomenna nykästä sitä hihasta ja kiittää ystävällisyydestä.

Eilen mulla oli myös toinen psykoterapiatutustuminen eri henkilön kanssa kuin viimeksi. Tää uus henkilö oli paljon mukavampi ja se saattais ehkä toimia. Käyn varmaan vielä toisen tutustumiskäynnin sillä, ja sitten laitetaan kelaan vähän papereita menemään. Pelottaa vaan kun psykoterapiaan pitää sitoutua vuodeksi kerrallaan ja mä en tiiä onko musta siihen. Katsotaan...

Tänään alkaa koulu (kevyesti kylläkin) taas pitkän ajan jälkeen. Motivaatio on pohjamudissa. Onneks mulla on vaan yks kurssi. Enempään en pysty vaikka Myrsky haluais mun ottavan lisää kursseja. Haistatin sille vitut, kun se käski ottaa enemmän kursseja. Se ei tajuu, että sit ollaan taas osastolla. Mä haluun päättää mun omat kurssit, koska mä tiedän mun jaksamisen rajat.

Mun ja Myrskyn pitäs vaihtaa pari sanaakin. Se varmaan haluu tietää viiltelyepisodista enemmän. Sille mä voin sentään kertoa niistä tunteista, kai. Onkohan se pettynyt? En tiedä. Täytyy kysyä. Pitäis muutenkin jutella vähän asioista jotka aiheuttaa mulle stressiä. Ja niitä sitten riittää.

1 kommentti:

  1. Pistää jotenkin vihaksi toi noitten ymmärtämättömyys. Voimia sulle! En tiiä, miten ite kestäisin, jos kukaan ei ymmärtäis. Ja tosi hienoo, ku tiiät sun jaksamisen, ku mulla ainakin olis paineen alla mahoton sanoo ei liialle suoritukselle... Öö toivottavasti sit tajusit, mitä tarkotan:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.