Lähdetään nyt vaikka aikajärjestyksessä. Elikkäs olin siellä koulussa pitkän tauon jälkeen. Sain sitä ennen jäätävän ahdistuksen, koska pelkäsin tulevia sosiaalisia tilanteita opettajan/muitten kanssa. Vedin sitten tarvittavan naamariin ja suuntasin koululle, koska oli pakko. Eka tunti kun on ainoo pakollinen. Olisin halunnut vaan jäädä sängyn pohjalle piiloon tai juttelemaan Myrskyn kanssa. Menin kuitenkin sinne kouluun, linnottauduin takapulpettiin ja välttelin ihmisiä. Onneks mun ei jatkossa tarvi olla kovin monella tunnilla. Sovittiin Myrskyn kanssa, että käyn vaan suoritustunnit, koska toi koulu aiheuttaa senverran ahdistusta. Myrsky ymmärsi kerrankin heti, etten mä pysty olee koulussa. Entisessä laitoksessa pakotettiin kouluun, oli olotila mitä tahansa. En tykännyt.
Se koulujutuista. Mun piti eilen sopia tapaaminen Hopeasydämen kanssa, mutta se kusi kun en uskaltanut soittaa/tekstata sille. Olis varmaan pitänyt. Mulla on ikävä sitä. Otan kai yhteyttä myöhemmin ja koitan sopia varman tapaamisen.
Tänään mulla on ollut tylsää ja aina kun mulla on tylsää, niin pahat ajatukset valtaa. Mä vedin ruokaa ja sokerirasvamössöä oikeen urakalla tänään. Meinasin lähtee ostaa teriäkin, mutta en tiennyt mitä sanoa ohjaajille hämätäkseni niitä. Plus ulos ei pääse enää näin myöhään. Mä en oo jutellut kenellekkään täällä. Kaikki ohjaajat vuoroissa on ollut joko liian tuntemattomia mulle tai ärsyttäviä. Eka siedettävä tulis huomenna aamuun. Mä en jaksanut vastustaa kaikkea aamuun vaan mä revin sen vanhan ruven auki. Se olis todellakin pitänyt tikata, mutta liian myöhästä nytten. En tiiä sanonko noille yhtään mitään asiasta. Tyyliin suuttuisin niille, kun ne ei yhtään ymmärrä. Ehkä mä pidän kaiken ittelläni. Onko niin parempi? Mä en tiedä...
En tarkota tai sano tätä pahalla, tai vittuillakseni mutta jos sä oikeasti apua tai tukea haluaisit, niin sen ei pitäs olla ohjaajasta kiinni. Menisit vaan sanomaan millanen olo sulla on, riippumatta ohjaajasta. Niiden kuuluu kuunnella ja auttaa sua.
VastaaPoistamun mielestä se vaatii rohkeutta pyytää apua.
PoistaAnonyymi, kertoisitko omasta pahasta olosta ihmiselle, josta et välitä? Valitettava fakta on, että kun ihminen on psyykkisesti herkässä tilassa, ihminen tulkitsee kaikki hiukankin vääränlaiset kommentit todella negatiivisesti. Tämä ei ole niin voimakasta, jos neuvoja/elämänviisauksia latelee ihminen, johon luottaa. Mikäli ei voi sietää jotakin ihmistä, kaikki hänen sanansa tuntuvat vittuilulta. Esimerkiksi itsekin tunnen ihmisiä, joiden "Hyvää huomenta" tuntuu vain suoranaiselta kettuilulta. Tätä ei masentunut ihminen kaipaa, koska hän valmiiksi tuntee olevansa jo turha. Miksi hän ruokkisi omaa pahaa oloaan kuuntelemalla jonkun ihmisen v-mäisiä kommentteja asiasta? Ihminen, jolla on tunne-elämän ja ihmissuhteiden kanssa ongelmia ollut jo kauan, tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka antavat hänelle turvallisuuden tunteen. Hänen täytyy tuntea olevansa hyväksytty juuri niiden tunteidensa kanssa, jotta hän voi niistä puhua. Mikäli et ole huomannut, kirjoittaja PELKÄÄ tulevansa tuomituksi tai väärinymmärretyksi, mikä on varmasti istutettu häneen jo iham pienenä. Valitettavasti faktaa on myös se, että pienenä opitut käyttäytymis- ja ihmissuhdemallit seuraavat läpi elämän. Ja kyllä, hoitajien kuuluu auttaa (heidän työnsä), mutta maailma on ihmisiä pullollaan, jotka eivät osaa auttaa. Toisinaan on vain helpompaa todeta yksin, että on huono olo, kuin kävellä sinne ohjaajien kansliaan ja sanoa se toiselle ihmiselle. Miksi? Silloin voi tulla tuomituksi. Silloin joku voi väärinymmärtää sinua. Silloin sinulle voi suuttua. Tällä tavalla ohjaajat eivät varmaan ajattele, mutta näin heidän kuuluisi ajatella auttaakseen kirjoittajaa. Voimia kirjoittajalle <3
PoistaVihdoinkin joku puhuu asiaa 🙏 ja kiitos 💖
Poista