perjantai 10. marraskuuta 2017

Lähdin osastolta

Mä lähdin edellispäivänä osastolta. Virallisesti oon lomilla maanantaihin asti, jollon katotaan jatkoa. Viikko-osasto on sittenkin vissiin mahdollinen. En tiedä, koska hoitohenkilökunta puhuu ristiin ja lääkäri on pihalla kaikesta. Ensin sanottiin, että en pääse sinne, mutta sitten lääkäri sano, että kyllä mä sinne voin mennä. Kysyin, että mitä vittua ja mikä on totta, ja lääkärin piti selvittää mulle ja soittaa, mutta en oo saanut mitään puhelua. Kaikki jatkohoitojutut on vitun sekasin ja mä en tykkää.

Osastolla asiat johti toisiin ja mun oli parempi lähteä. En viitti kaikkea tähän laittaa, koska kaikki se ei kuulu kaikille teille. Siihen liittyy myös muita ihmisiä ja en rupee huutelemaan täällä niitä asioita. Kuitenkin jos olisin joutunut jäämään osastolle, olisin luultavasti vaan itkenyt huoneessani ja tehnyt jotain tyhmää. Tajusin, että mun oli turvallisempaa olla jossain muualla erossa kipeistä asioista.

Laitoksellakaan ei oo mennyt mitenkään mahtavasti. Ne asiat mitkä suju osastolla, menee päin vittua ja toisinpäin. Esimerkkinä syömiset. Osastolla ne alkoi jo jotenkuten sujumaan, mutta täällä oon ahminut kaappini tyhjäksi jne ja bulimiahelvetti on täysillä päällä. Lähden huoneestani vaan ahmimisen jälkeisille pakkoliikuntalenkeille tai kauppaan hakemaan ahmimisruokaa. Muut ajat oon huoneessani joko ahmimassa, oksentamassa tai pakkoliikkumassa ahmimiskaloreita pois. Ohjaajilla ei vissiin oo hajuakaan mun toiminnasta, mutta ei niitä taida kiinnostaakkaan. Kukaan niistä ei oo mun lomille tulon jälkeen kysellyt ollenkaan kuulumisia tai muuta. Ne vaan istuu toimistossaan ja juoruu jostain uusista dieeteistä. Sanomattakin selvää, että triggeröi enkä halua viettää aikaa niitten kanssa. Kyllä mä koitin ekana lomapäivänä olla ulkona huoneestani, mutta heti ohjaajat alko päivittelemään mun lääkemuutoksia ja miettimään, että josko jokin muu paikka olis parempi mulle kuin tämä laitos. Mulle jäi sellanen fiilis, että noi on ihan hukassa mun kanssa ja haluu mut pois. Sen jälkeen oon ihan mielelläni pysytellyt huoneessani.

Toinen mistä en nauti on, että mun sossu tulee mun hoitokokoukseen maanantaina ja se ei tajua mun ongelmista mitään ja möläyttelee kaikkea paskaa. Viimeksi kun näin sitä, ni se oletti, että mun ahmimiset on hallinnassa ja mä mietin, että mikä vitun idiootti se on, kun kerran luulee noin. Ahmimisethan ei oo ikinä todellakaan hallinnassa. Koko ahmiminen on nimenomaan hallinnan menetystä. Innolla odotan, että mitä sossu möläyttelee mun palaverissa ja että kuinka pihalla se on kaikesta. Mä en oo ihan hirveen innokas kertomaan sille kaikkea draamaa mitä tässä on ollut, mutta tietenkin joku pistää asian pöydälle siellä palaverissa. Sit mä kuitenkin joudun selittää sille ja se pääsee möläyttelemään taas kaikkea tyhmää, mistä mä triggeröidyn. Aah, nautin.

Mietin, että pitäiskö pyytää jonkinlaista apua mun syömisiin ohjaajilta. Kuitenkin ne vaan voivottelee ja sanoo, ettei ne voi tehdä mitään. Silleen se yleensä täällä menee. Täytyy myös varoa, että kenelle ohjaajalle sanoo asiasta, jos sanon, koska jotkut näistä ei tajua paskaakaan mistään ja vaan pahentaa tilannetta triggeröimällä. Vitun hankala tilanne.

1 kommentti:

  1. Yritä valita joku ohjaaja johon luotat ja kerro sille. Voima halit ❤

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.