Että mitähän vittua

Mulla oli eilen hoitokokous osastolla. Sossu ei onneks päässyt sinne, mutta laitokselta tuli kyllä ohjaaja ja opiskelija. Oli lisäkysymyksiä aiheuttava palaveri. Osastolta on tänään puhelinuloskirjaus eli olen jo laitoksella. Viikko-osasto tyrmättiin lopullisesti ja ravitsemusterapiaa en saa ainakaan vielä, koska "pitää hoitaa muut asiat kuntoon eka". Anteeks vaan, mutta mun syömiset on tän hetken ongelmien ydin, niin mitkä muut asiat pitäis saada maagisesti kuntoon? Psykoterapiaa sentään pääsen jatkamaan ja mulla on onneks aika jo tän viikon lopulle. Lisäksi käyn tehostetun avohoidon käynneillä muutaman kerran viikossa ja ne alkaa vissiin ens viikolla. En halunnut oikeen mennä tehostettuun, mutta ei oikeen ollut vaihtoehtoja. Ja laitos on sitä mieltä, että ne ei oo tarpeeks tukeva paikka mulle, joten mulle aletaan järjestämään psykiatriselta puolelta tuettua asumispalvelua. Siinä rumbassa tulee kestämään luultavasti erittäin pitkään ja sen ajan ainakin käyn tehostetussa, että mulla olis jotain tukea.

Ja sitten ongelmakohdat:
-Olisin tarvinnut sen ravitsemusterapian, mutta en saa sitä luultavasti ennen kuin mun asumispaikka muuttuu, eli siinä saattaa kestää kuukausia.
-Tehostettuun joudun menemään bussilla toiseen kaupunkiin ja mulla ei oo varaa bussikorttiin sekä sairaalamaksuun molempiin ja sossu ei suostu auttamaan enkä saa kelastakaan niihin apua. Tuun köyhtymään ihan kuiviin. Hyvästi mun olemattomat säästöt.
-Tehostettu on hätävararatkaisu, kun ei ollut parempaakaan. Kärsin siellä sitten jossain tekopyhissä positiivisuusryhmissä ja mun päivät tulee olemaan pitkiä ja stressaavia bussimatkojen takia. Luulen, että haittoja saattaa olla enemmän kuin hyötyjä, mutta laitos vetää herneen nenään, jos en ota sitä vastaan ja koitan pärjätä pelkällä psykoterapialla.
-Psykoterapiaa saan luultavasti liian harvoin mun tarpeeseeni nähden, koska tehostettu vie niin paljon aikaa viikosta.
-Psykiatrisen puolen tuettu asumisyksikkö olis hyvä verrattuna tähän laitokseen, mutta korkeintaan pääsen jonottamaan vasta joskus parin kuukauden päästä ja siihen vielä jonossaoloaika sun muut eli en saa tukea vielä pitkään aikaan.

Ahdistaa ja stressaa aivan helvetisti. Lisäks nää mun lääkemuutokset ja niistä johtuva unettomuus ei auta ahdistukseen ollenkaan. Siihen soppaan kun lisää vielä ahmimiset ja syömisoireilun mihin en saa apua, niin paketti on aikalailla valmis. Mä odotan vaan, että pääsisin psyk. puolen tuettuun asumiseen mahdollisimman pian ni voin lopettaa tehostetun ja alottaa ravitsemusterapian. Sitä ennen vissiin koitan pitää itteni kasassa. Ps. Ei oo muuten viime aikoina kovin hyvin onnistunut.