Mä en tykkää joulusta

Mä pääsin pois osastolta 23. päivä. Ei niillä ollut syytä pitää mua siellä. Yksikön mä silti menetin. En ees tiiä, että haluisinko sinne. Niillä on pakko olla jotain mua vastaan, kun ei kerran päästä mua sinne ees pikasesti käymään. Miks mä ees haluaisin sitten mennä semmoseen paikkaan. En oo edes enää niin kiintynyt niihin ihmisiin siellä. Ei satu henkisesti niin paljoa. Sen sijaan oon kiintynyt Hopeasydämeen...

Mä haluaisin pyytää Hopeasydämeltä anteeksi, kun se joutui kärsimään mun traumatisoivan hoitokokouksen. Haluisin myös kiittää sitä. Ilman sitä mä en olis tässä. Mä lupasin ittelleni taistella itteni osastolta vaan sen takia. Mä en tiedä miten mä kestän, kun menetän Hopeasydämenkin.

Tähän mä voisin kirjottaa kilometrin mittasen aineen mun kiintymyssuhteistani ja niiden haitoista vääriin ihmisiin. Jätän silti sen nyt tekemättä.

Osastolta palasin takas laitokseen. Jouluaattona kävin kotona avaamassa lahjat. Se oli mun viiminen joulu mun perheen kanssa. Ens jouluna oon jo täysikäinen ja omillani enkä vapaaehtoisesti käy kotona. Edes jouluna. Helvetti tuun olee niin yksinäinen.

Syömiset kusi nyt jouluna. Toivon, että saisin mun itsekurin takaisin. Oon lihonnutkin varmaan tonnin. Ei vaan vieläkään oo sitä vaakaa mistä varmistaisin sen.

Laitoksessa on ollut tylsää perus arkea. Huomenna nään kyllä kaveria. Pääsee hetkeks pihalle täältä. Ei kai mulla muuta tähän hätään.