Puhuin viime postauksessa, että pitäis käydä opolla. Suoriuduin vihdoin tästä tehtävästä ja kävin opolla viime viikolla. Opo oli erittäin ymmärtäväinen ja tajus mun ongelmat. Sain yhden lapun täytettäväksi, joka mun pitää viedä kansliaan ennen kun voin saada eropaperit. Ennen kuitenkin kyseisen lapun viemistä koitan sopia nupon kanssa hoitokokouksen, jotta sielläkin tiedetään mun suunnitelmista. Laitoin tällä viikolla nupohoitajalleni viestiä ja se sanoi vievänsä asiaa eteenpäin lääkärille, mutta luultavasti kestää kauan, ennen kuin saan hoitokokousajan. Äiti oli ihan ok mun koulunlopettamisen kanssa, mutta isä ei tykännyt. Isä mainosti kauheasti, että kuinka hänellä on vain huonoja kokemuksia työvalmennuksesta ja jos ei suorita lukiota, niin loppuelämä on "hirveetä säätämistä" ja huonoja töitä. En viittinyt sanoa isälle, että mä teen mitä haluan ja voit olla hiljaa. Terapeutti on koittanut kannustaa mun ja vanhempien välien parantumiseen, mutta toi isän kommentoiti mun koulunkäynnistä ei kyllä auta asiaa ollenkaan. Tällä hetkellä haluaisin vaan vetäytyä entistä kauemmaksi heistä.
Mieliala on laskenut hiukan siitä missä se oli vielä pari viikkoa sitten. Jotenkin kun muutto ja sopeutuminen on kokonaan ohi, niin mulla ei ole mitään odotettavaa mun elämältä. Joulukuussa mä odotin muuttoa. Tammikuussa mä odotin, että oon kokonaan sopeutunut. Nyt mulla ei oo oikeen mitään odotettavaa tai tavotteita. Toivon, että saisin sen hoitokokousajan pian, niin saisin odottaa sitä. Tällä hetkellä päivät on erittäin tylsiä ja samantapaisia ja mulla on liikaa aikaa ajatella asioita. En oo kuitenkaan missään supermasennuskriisissä kuitenkaan. En oo ollut itsetuhoinen tai mitään, vaan ainoastaan vähän väsynyt ja jaksamaton. Toimintakyky on heikentynyt eli esimerkiksi siivoominen on jäänyt vähän niin ja näin ja en oo oikeen jaksanut pitää yhteyttä kavereihin tai ylläpitää someja. Haluisin olla enemmän aktiivinen just ton kaveriasian kanssa, mutta just nyt mun on latailtava vähän akkuja, etten pala loppuun.
Muuten alotin jonkin aikaa sitten wattpadissa uuden kirjan, joka kertoo mun kokemuksista suljetuilta osastoilta. En muista kaikkea tarkasti, joten en voi sanoa kertomusta 100% faktakokemuksiksi, mutta pyrin kertomaan sen ajan tuntemuksista ja kokemuksista parhaani mukaan. En myöskään puhu kenestäkään tarinan henkilöistä omilla nimillään ja saatan muunnella asioita muiden yksityisyyden suojaamiseksi (joten ei tarvi pelätä teidän joihin oon tutustunut osastolla. Kukaan ei oo tunnistettavissa). Mun käyttäjänimi wattpadissa on @sarahize ja kirjan nimi on Takana suljettujen ovien. Jos kiinnostaa, niin menkää lukemaan. Oon nyt kyllä ollut kirjottamatta useemman päivän jaksamattomuuden takia, mutta koitan saada taas pian uutta lukua aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.