Mä valehtelin Myrskylle

Meidän piti olla valehtelematta. Me tehtiin sopimus siitä. Ja mä en valehdellut mitään valkoista valhetta vaan oikeen kunnon emävaleen. Mä inhoon itteeni. Oon miettinyt sitä koko ajan. En puhu totta kenellekkään nyt kun terapia on kesätauolla. Siellä mä pystyn puhumaan totta, koska se ei voi laittaa mua minnekkään sairaalaan, vaikka se olis huolissaan. Myrsky pystyy heittämään mut ties mihin epämiellyttäviin hoitoihin. Ja mä luulin, että mä kertoisin sille kaikesta kaiken. Mä niin luulin. Kunnes tuli tämä viikko...

"Kyllä mä syön mun kaikki ruokailut." Paskat mä niitä kaikkia syön. En oo syönyt pitkään aikaan. Tällä viikolla vielä vähemmän. Kiitos omien lounaiden/päivällisten. Laihtunut oon ihan reippaasti ja Myrsky huomas sen. Mä valehtelin sille siitäkin. "En oo laihtunut yhtään, päinvastoin." Hups... Ja se usko sen. Se sano olevansa ylpee musta, kun mun ruokailut menee niin "hyvin". Mä haluaisin kertoa sille totuuden, mutta mä en pysty.

Mitä mä pelkään? Pakkohoitoa, osastoa, jne... Mun veriarvot on varmaan täyttä paskaa täynnä. Kahdessa kuukaudessa kadonnut 9kg. Viimeks olin syömishäiriön takia hoidossa normaalipainoisena. "Lievä alipaino" lukee mun BMI-sovelluksessa. Ens kuussa mulla on luultavasti verikokeet. Koitan puhua itteni ulos niistä. Tai sitten yritän pitää painoni tässä missä nyt. Mä yritin tänään syödä, kunnes tuli kaiken maailman triggerit. Mä oikeesti yritin.

Mä tiedän, että oon pian pahassa pulassa, jos mun paino laskee vielä tätä vauhtia. Mä yritän pysäyttää sen ennen kuin on liian myöhästä. Mä en halua taas osastolle kidutettavaksi.

"Mutta vielä kilo, niin oot alimmassa painossas." -syömishäiriö

Mä niin tarviin sen terapian...