Pitkästä aikaa

Täällä taas ollaan! Miten on mennyt? Tosiaan ennen taukoa tulin yksikköön arviointijaksolle ja se meni ihan hyvin. Alamäkiä oli, mutta en viiltänyt. Selvisin sen jakson läpi ja oon nyt oikeella paikalla niin kauan kuin on tarve (ellen riko sääntöjäni).

Instassa (@recovering_saara) mua seuranneet tietävätkin jo mun reilun päivän paastosta ja sen jälkeisestä vegaani-yrityksestä. Elikkäs olin sunnuntaina ahminut ja maanantaina syönyt liikaa joten päätin fiksuna tyttönä alkaa paastoamaan. Paastosin sitten koko tiistain ja osan keskiviikosta. Päätin sitten, että haluaisin vegaaniksi ja en suostunut syömään muuten. A ei tykännyt tästä ajatuksesta ja soitti lääkärille. Lääkäriltä tuli samantien paastokielto ja vegaaniuskielto tai muuten lennän ulos yksiköstä. Eli siihen loppu se vegaanius... Haluatteko, että teen erillisen postauksen että miksi haluan vegaaniksi?

Olin ihan hajalla illalla kun kerran mut oli lytätty alas (myös A lyttäsi). Itkin ja olin ihan valmis tappamaan itteni. Olin jo lähdössä ulos, mutta A suuttui pahasti ja silloin mä romahdin ja itkin vain pahaa oloa hysteerisesti. A pyyteli anteeksi ja mä lupasin etten lähde pihalle ja junan alle tai mitään. Olin kuitenkin vihainen kaikille ja erittäin itkuinen. Yökkö ja A "pakottivat" ottamaan iltalääkkeet ja nukahdin lopulta huoneeni lattialle. Aamulla oli jo ok olo.

Että sellainen episodi...

Mulla on nyt yksikössä seuraavat säännöt. Jos niitä rikotaan ni se on sitten kotiin ja se ei oo hyvä.
1. Ei paastoa eikä vegaanisuutta.
2. Lääkkeet otetaan sovitusti eikä jemmata lomalääkkeitä.
3. Ei yhtään itsetuhoista käytöstä.

Koti on kamala. Se ahdistus pitää mut noissa säännöissä. Lomia on kyllä (nytkin taas vklp) ja niitä pelkään. Entä jos mä kusen kaiken?

Kauheen pitkä postaus jo nyt...

Ainiin! Koulu alkaa mulla ens viikolla. Menen siis aikuislukioon. Tänään oli koululla avoimet ovet -päivä ja näin siellä osaston aikaista kaveria. Ollaan ainakin yhdellä samalla kurssilla. Vähän pelottaa koulun alku kun viimeksi kaikki kusi siihen stressiin. Oon kuitenkin innoissani. Toivottavasti tää innostus kestää.

Mitäs muuta piti sanoa. Tosiaan heitelkää toivepostauksia kommenttiboxiin. Toteuttelen niitä voinnin mukaan. Alan nyt taas kirjoittelemaan useammin (toivottavasti). Uusille tervetuloa seuraamaan matkaani tuntemattomaan!