Mä inhoon iltalääkkeitä

Mä meinasin eilen tehä jotain tosi pahaa ittelleni, mutta en tehnyt, koska iltalääkkeet nukutti mut. Koulu stressaa. Tein tänäänkin monta tuntia läksyjä. Huoh... Vegaanipostaus tulee sitten kun jaksan. Tää oli vaan tämmöinen "olen hengissä"-postaus...

Koulua

Koulu alkoi eilen perehdytyksellä ja tänään on toinen perehdytyspäivä. Eilen ainakaan ei tullut uutta infoa ja oli aika tylsää. Pää kiehui vaan tyhmien ihmisten tyhmille kysymyksille. Olen siis nyt aikuislukiossa. Ajattelin vetää lukion läpi neljässä vuodessa. Opettajat vaikuttaa tosi mukavilta! toivottavasti se ensivaikutelma pysyy.

En oikeen tiedä mitä kirjottaisin... En ole ahminut (wohoo!) ja muutenkin menee oikeesti ihan hyvin. Välillä ahdistaa varsinkin jos Enkeliluu pelleilee ruuan kanssa. mä ahdistun siitä aina. Se piilotti ruokaakin tossa joku päivä ja vaan mä huomasin sen. Olin vaan hiljaa ja ahdistuin. Täytyisi puhua siitä A:lle. Onneksi se tulee yöhön.

Ahmimattomuudesta vielä se, että tulen saamaan jokun palkinnon, kun olen vähentänyt ahmimisia suunnitelman mukaan. Mä toivon että pystyn pitämään tän näin, että se painokin tasaantuisi. Haluan laihduttaa ja syödä samaan aikaan. Hmmm...

PS: Seuratkaa instassa blogiprojektiamme @tuomitutmielet !

Lisää hyvästejä

Mun polihenkilö vaihtuu tässä nytten ja mulla oli viiminen kerta entisellä viime viikolla. Mä olin noin vuoden käynyt sillä ja meillä oikeesti suju hyvin. Hän oli ollut mun tukena osastojaksoilla ja nähnyt mun pahimmat ajat. Mä tiesin ton kerran olevan viiminen, mutta mä itkin vasta lopussa. Me itkettiin vasta lopussa. Mä inhoon hyvästejä. Hän kuitenkin kysyi jos nähtäisiin pari extrakertaa syksyn aikana. Toivon, että sellasseet saadaan sovitettua molempien kalenteriin. Mä annoin hänelle luvan lukea tätä mun blogia. Ensimmäinen hoitohenkilö jolle annoin luvan. A oli kyllä mukavahingossa törmännyt tähän blogiin, mutta lupasi olla lukematta enää. Toivottavasti pitää lupauksensa.

Ei mulla ollut muuta sanottavaa tänään. Kotilomat mennyt ihan ok. Illalla olen kyllä vetänyt tarvittavia. Mennyt silti paremmin kuin oletin. Nyt kun pääsis pokemonjahtiin vielä niin olis kiva. Oon koko päivän vaan venannut pokeseuraa. Tai no, kävin mä ostaas uudet farkutkin.

Pitkästä aikaa

Täällä taas ollaan! Miten on mennyt? Tosiaan ennen taukoa tulin yksikköön arviointijaksolle ja se meni ihan hyvin. Alamäkiä oli, mutta en viiltänyt. Selvisin sen jakson läpi ja oon nyt oikeella paikalla niin kauan kuin on tarve (ellen riko sääntöjäni).

Instassa (@recovering_saara) mua seuranneet tietävätkin jo mun reilun päivän paastosta ja sen jälkeisestä vegaani-yrityksestä. Elikkäs olin sunnuntaina ahminut ja maanantaina syönyt liikaa joten päätin fiksuna tyttönä alkaa paastoamaan. Paastosin sitten koko tiistain ja osan keskiviikosta. Päätin sitten, että haluaisin vegaaniksi ja en suostunut syömään muuten. A ei tykännyt tästä ajatuksesta ja soitti lääkärille. Lääkäriltä tuli samantien paastokielto ja vegaaniuskielto tai muuten lennän ulos yksiköstä. Eli siihen loppu se vegaanius... Haluatteko, että teen erillisen postauksen että miksi haluan vegaaniksi?

Olin ihan hajalla illalla kun kerran mut oli lytätty alas (myös A lyttäsi). Itkin ja olin ihan valmis tappamaan itteni. Olin jo lähdössä ulos, mutta A suuttui pahasti ja silloin mä romahdin ja itkin vain pahaa oloa hysteerisesti. A pyyteli anteeksi ja mä lupasin etten lähde pihalle ja junan alle tai mitään. Olin kuitenkin vihainen kaikille ja erittäin itkuinen. Yökkö ja A "pakottivat" ottamaan iltalääkkeet ja nukahdin lopulta huoneeni lattialle. Aamulla oli jo ok olo.

Että sellainen episodi...

Mulla on nyt yksikössä seuraavat säännöt. Jos niitä rikotaan ni se on sitten kotiin ja se ei oo hyvä.
1. Ei paastoa eikä vegaanisuutta.
2. Lääkkeet otetaan sovitusti eikä jemmata lomalääkkeitä.
3. Ei yhtään itsetuhoista käytöstä.

Koti on kamala. Se ahdistus pitää mut noissa säännöissä. Lomia on kyllä (nytkin taas vklp) ja niitä pelkään. Entä jos mä kusen kaiken?

Kauheen pitkä postaus jo nyt...

Ainiin! Koulu alkaa mulla ens viikolla. Menen siis aikuislukioon. Tänään oli koululla avoimet ovet -päivä ja näin siellä osaston aikaista kaveria. Ollaan ainakin yhdellä samalla kurssilla. Vähän pelottaa koulun alku kun viimeksi kaikki kusi siihen stressiin. Oon kuitenkin innoissani. Toivottavasti tää innostus kestää.

Mitäs muuta piti sanoa. Tosiaan heitelkää toivepostauksia kommenttiboxiin. Toteuttelen niitä voinnin mukaan. Alan nyt taas kirjoittelemaan useammin (toivottavasti). Uusille tervetuloa seuraamaan matkaani tuntemattomaan!